maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuosi vaihtui, muuttuuko mikään?

Tää on kai se hetki, kun pitäisi kovasti muistella menneen vuoden kohokohtia, huomata miten pahuksen ihanaa elämä onkaan ja blaablaa. No, ei se oo. Jos vuoden plussiin kuuluu vain ja ainoastaan työjuttuja, koska työ tuntuu olevan ainoa missä voi onnistua ja missä ehkä kelpaa mihinkään, mitä sitä selostaa. Ketä kiinnostaa duunarin arki? Ja entä tuleva vuosi, tuoko se mukanaan mitään odotettavaa, mitään positiivista? En usko. Samaa tasasen harmaata arkea tiedossa jatkossakin. Onhan se tietysti positiivista tavallaan, ettei nyt mitään isompia ongelmia ole.

Olin jotenkin kuvitellut tälle vuodelle jotain vähän näyttävämpää ilotulitusta, koska suomisatadiibadaaba, mutta aika mitäänsanomaton tuo kaupungin järkkäämä oli. Onhan nuo siviilien rätkyttelyt sitten paukahdelleet pitkin iltaa, mutta eipä niitä jaksa katella. Päiväsaikaan voisi sitten käydä roskia noukkimassa ja kokea olevansa parempi ihminen. ;) Ei vaan, ihan oikeasti kaikki kunnia niille, jotka tuolla jaksaa sitä ahkerasti tehdä vaikkei palkaksi saa kuin pottuilua. Miksi tehdä jotain tuollaista, mistä ei ole mitään hyötyä itselle? Sehän on täysin vastoin nykyihmisen minäminä-ajattelua, kertakaikkiaan hyi moiselle! Eihän nyt kenenkään kuulu tehdä jotain, pitää vain saada, koska minulla on oikeus. Ja juu, kävi jossain vaiheessa mielessä kirjoittaa jokunen ajatus erinäisistä asioista, mutta ehkä jätän mielipiteeni toisille foorumeille, vältytään sitten niiltä herneiltä sieraimissa... Toisilla kun on se mielipiteen vapaus, toisilla ei. Äh, en minä jaksa tänään enää mitään, jatketaan jupinaa taas toisen kerran.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti