lauantai 26. elokuuta 2017

Jostain syystä olen viime aikoina miettinyt taas ihmisiä ja ihmisten ajatuksia. Tai toimintaa pikemminkin. Sitä miten erilaisia me olemme. On niitä, joille muut ihmiset ovat olemassa vain omien tarpeiden tyydyttämistä varten, kun itse kaipaa kuuntelijaa, apua fyysisesti tai taloudellisesti. Toisinpäin homma ei koskaan toimi. Sitten on niitä, jotka ovat se kuunteleva ja auttava osapuoli. Aina. Itse ei osaa apua pyytää, tai ei kehtaa tai jos joskus pyydät, tulee vastauksena vain "en mä nyt kerkee, pysty, osaa, katotaan toiste". Äkkiä sitä oppii, että pitää itse vain selvitä. Mutta miten kauan sama ihminen jaksaa olla se kuunteleva osapuoli, olkapää jota vasten itkeä? Niin mielellään kun sitä auttaakin, niin jossain vaiheessa vaan omat voimat loppuu. Ei vaan jaksa viikosta ja kuukaudesta toiseen kuunnella samoja ongelmia, joitten hoitoon ihan oikeasti tarvitsisi ammattilaisapua, ei pelkästään kuuntelevaa kaveria. Yhden tälläisen kanssa oli pakko pistää kokonaan välit poikki, kun jokainen puhelu oli samaa lätinää. Ehkä mä olen huono ja itsekäs ihminen, mutta sitten olen. Ainakin omaa oloa se helpotti, ennen pitkää. Ei enää tarvinnut ahdistua valmiiksi puhelimen soidessa, ei keksiä tekosyitä miksi en lähtisi kahville tai tän tyypin kohdalla se yleensä tarkoitti muutamaa olutta siinä ajassa kun minä lipitin ehkä yhden siiderin tai limun. Juu ei, en jaksanut. Eikä tämäkään ihminen nähnyt omissa toimissaan mitään vikaa. Häntä pitää ymmärtää koska hänellä on vaikeaa. Enköhän minäkin ole takanapäin saanut oman osani haukuista, kuten kaikki muutkin kaverinsa. Mutta olkoon, onnea matkaan.
EI tämä tarkoita sitä, ettenkö edelleen olisi kuuntelijana, kun joku sellaista tarvitsee. Onhan se toisaalta hieno huomata olevansa sellainen, jolle voi puhua, johon jollain tavalla voi luottaa. Ja kun elämässä on muutakin kuin ne ongelmat (tiedätte kyllä keitä olette <3 ).

Sitten on nämä, jotka on aina palvelun tarpeessa. Autat muutossa, koirienhoidossa, lainaat rahaa, teet sitä tai tätä pikkupalvelusta. Ai että apu toimisi toiseen suuntaan?  Lainatkin maksettaisiin takaisin? Enpä taida henkeäni pidätellen odottaa... Röyhkeimmät pyytävät ihan pokkana työkseen jotain tekevää "avuksi", kahvipalkalla tai ihan muuten vaan. Kun "sultahan se sujuu niin näppärästi, kun oot ammattilainen". Jos sitten yrittäjä erehtyy sanomaan, että joo, tää ois laskutettavaa työtä sitten ja ihan näillä mun virallisilla liksoilla, niin ollaan loukkaantuneita. Ehkei sitä ajattele työksi, jos itse tekee jotain toimistohommaa, mitä ei voi tehdä naapurin tai sukulaisen hyväksi eli kukaan sua pyydä pikkukeikalle kahvipalkalla. Vaan olepa siivooja, lääkäri, tietokoneheppu (no en minä tiedä niille oikeita nimikkeitä :D ), autonfiksaaja, kampaaja... "Voisitsä vähän..." Juu en.

Yksi ärsyttävimpiä ihmistyyppejä on ne, jotka ovat itse viimesen päälle täydellisiä, mutta isoon ääneen muistavat tehdä numeron muiden virheistä. Tai ei, eihän toki kyseessä ole virheet vaan ihan tarkoitukselliset huijausyritykset ja rikollinen toiminta ja petokset... Sitähän sen täytyy olla, jos kaupan kassalla saat rahasta väärin takaisin? Tai ostat tuotteen, joka ei toimikaan odotetulla tavalla, tietysti syy on myyjän ja kaupan, ei suinkaan vikaa voi olla yksittäisessä tuotteessa tai siinä, että olisit hankkinut väärän tuotteen. Näitä tyyppejä kuuluu valitettavasti lähipiiriin. Luonnollisesti virheestä ei voida asiallisesti huomauttaa paikanpäällä, vaan tehdään iso numero # -merkintöineen netissä, mainiten toki nimeltä sekä yritykset että henkilöt. Anteeksi vaan, mutta ei ihan asiallista toimintaa. Varsinkin kun itsekin tekee virheitä, kertoo toki niistäkin, mutta naureskellen kun tuli vähän töpättyä. Niin, entäs jos se toinen osapuoli toimisi kuten sinä, nostaisi ison äläkän somessa? Joo, ei niin voi tehdä, eihän? Tein tosiaan sen virheen, että pitkästä aikaa silmäilin tiettyjen henkilöiden Facebook-profiileja. Ei olisi pitänyt. Mikään ei ole muuttunut sitten viime vuoden vai milloin viimeksi noita katsoinkaan. Suljetaan taas mappi-öö:hön, kokeillaan vuoden päästä uudestaan. Tai ehkä opin sitä ennen?

Noin, saahan tästä nyt varmasti sen kuvan, että pidän itseäni muita parempana, lähes täydellisenä ihmisenä, jonka toiminta on ainoa oikea? Hienoa, koska se ei ollut tarkoitukseni. Toivon vaan, että ihmiset ottaisivat huomioon muutkin. Maailma olisi himpun parempi paikka meille kaikille. Itsekäs voi olla tiettyyn rajaan saakka, mutta muita ei saa vahingoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti