sunnuntai 23. elokuuta 2015

Uskallanko huokaista?

Perjantaina odottelin kuumeisesti puhelimen soittoa, turhaan. Tähyilin myös päivän mittaan ympärilleni, katseellani hakien erästä tiettyä miestä. Huoltomiestä nimittäin. Aamuun mennessä eivät olleet tippumisäänet kadonneet ja yö tuli nukuttua todella huonosti. Toisin sanoen netti auki ja youtubesta koko yön kestävä musiikkipläjäys päälle, peittämään äänet. Naurettavaa ehkä, mutta näillä mentiin.

Kotiin tullessa hirvitti yhä, entä jos mitään ei ole tapahtunut ja viikonloppu edessä? Entä jos jotain on tapahtunut ja viikonloppu edessä? Olin varautunut siihen, että mikäli vettä yhä tippuu, marssin kauppaan hakemaan jätesäkkejä ja muuttolaatikoita. Olisin pakannut kaiken vettä sietämättömän säkkeihin ja ei-niin-tärkeän laatikoihin ja joko kellariin tai parvekkeelle. Mitään ei kuulunut. Suljin parvekkeen oven, kuuntelin. Ei mitään. nakkasin kellot hetkeksi parvekkeelle, kuuntelin, ei mitään. <3 Ilmeisesti katolta oli sitten syypää löydetty ja sille oli tehty jotain. Silti en usko tilanteen oelvan ihan täysin ohi. Vettä ehti kuitenkin tulla pitkään ja se mahdollisesti aiheuttaa ongelmia. Huomenna uusi yritys etsiä huoltomies käsiini (ei se raukka voi koko viikkoa mua pakoilla!) ja kysellä mikä on tilanne. Vaikka olenkin vain vuokralainen, niin kai mulla on silti oikeus tietää mikäli pääni päällä muhii ongelma. Niin paljon kuullut ja lukenut kosteusongelmista homeineen, että pistää miettimään. Akuuttia hätää ei kuitenkaan kaiketi ole, hyvä niin.

Viikonloppu onkin sitten mennyt huomattavasti rentoutuneempana, käyty lenkillä kuvaamassa heinäsirkkoja ja sudenkorentoja. Ehdin jo epäillä onko tänä kesänä sirkkakonsertteja lainkaan, mutta kaipa viileä alkukesä on niitäkin pidätellyt. Eikös ne yleensä jo heinäkuulla soittele (päättelyä ihan niiden nimestä ja hatarista muistikuvista menneiltä vuosilta). Sen verran pitkään saisi edes päivisin lämpöä riittää, että ehtivät tomaattini kypsyä. Nekin mokomat myöhässä, vaikka ihan ajoissa (poikkeuksellista mulle) kylvin ja rakkaudella olen niitä hoivannut. Jutellut mukavia  ja sellasta. :D Ehkä ne vielä ehtii ja kasvakoot sitten sisällä loppuun.

Mutta nyt leuka rintaan ja kohti uuden viikon pettymyksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti