sunnuntai 16. elokuuta 2015

Se on syssy ny

Mihin kesä taas katosi? Ulos katsoessa näkyy vain pimeyttä ja kaupan mainoskyltin valot. Vastahan eilen tähän aikaan oli ihan valoisaa, kuului pääskysten tirskuntaa niiden hakiessa iltapalaa. Nekin ovat jo lentäneet kohti etelän lämpimiä. Vielä ei sentään ole kurkiaurat lentäneet ylitseni,  ne ovat mulle jo kauan olleet merkki syksystä. Jotenkin siitä tulee aina haikea mieli. Vastaavasti taas kevät on tullut siinä vaiheessa, kun kuuluu ensimmäiset pitkäkaulojen honksotukset jostain korkealta. Tai lokkien kirkuna. En ole mitenkään ihmeemmin luontoihminen tai lintubongari, mutta tietyt asiat vaan ovat merkkipaaluja vuoden kierrossa.

Odotan jo ensimmäisiä syksyn merkkejä, viileitä aamuja, hiukan kirpeitä melkein-pakkasia, kellastuvia lehtiä. Kuten siskoni kanssa joskus juteltiin - "sellaisia aamuja, jolloin tekee mieli pukeutua ylisuureen villapaitaan ja mennä puistoon potkimaan pudonneita lehtiä". Olen kai aina ollut "uusi-vuodenaika" -ihminen. On ihana huomata uuden vuodenajan tulleen, ihan sama mikä se on. Rakastan kirpeitä syysaamuja, en sateisia, pimeitä, loskantäyteisiä syyspäiviä. Rakastan koviakin pakkasia, jalan alla narskuvaa pakkaslunta, mutta en räntäsateita. Kun ei tarvitse tehdä lumitöitä töihin päästäkseen, miksi en pitäisi talvesta? Kevät tuo tullessaan auringon, tuoreen ruohon, kukkaset, muuttolinnut. Kesä tuo lämmön ja valon, ennen kaikkea valon. Elän kai valoenergialla, kesällä lyhyeksi jääneet yöunet eivät tunnu missään. Talven taas voisin nukkua, välillä kylkeä kääntäen.

Tämä ilta on mennyt taas pitkästä aikaa lukien erästä matkailupainotteista blogia. Löysin sen aikanaan vahingossa erään nettifoorumin kautta. Toisaalta kadehdin mahdollisuutta viettää lomat ulkomailla, toisaalta taas on ihan kiva vaan lukea kokemuksia. Olisihan se upeaa lähteä reissaamaan ympäri maita ja mantuja, mutta se vaatisi niin aikaa, rahaa kuin rohkeuttakin. Kielitaitoa ja ajokorttia unohtamatta... Toki ajokortittakin voi matkustaa, mutta se rajoittaa todella paljon, jos haluaa nähdä  muutakin kuin perinteiset turistikohteet. Jo pikkupenskana eläydyin Viisikkoja lukiessani noihin seikkailuihin ja yhä tänäänkin haluaisin viettää kesän jossain Irlannin/Skotlannin nummilla hevosvankkureilla liikkuen. :D Todennäköisyys tuollaiselle on mahdoton. Todennäköisyys vastaavalle reissulle autolla liikkuen - äärimmäisen minimaalinen. Tyydyn siis katselemaan tv-sarjoja ja haaveilemaan pienistä ihanista kylistä, joita ihan varmasti on Britannia puolillaan. Älkää nyt pilatko tätä fantasiaa! Ne pikkuruiset kylät, kivitalot, aakeet laakeet, pubit... Jossain edellisessä elämässäni olen varmasti elänyt tuolla. <3 Jos pitäisi Suomesta jonnekin muuttaa, se olisi melko varmasti Englanti/Skotlanti/Irlanti. Mieluiten 60-70-luvun aikakausi. Ai miten niin mahdoton ajatus? :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti