sunnuntai 23. elokuuta 2015

Uskallanko huokaista?

Perjantaina odottelin kuumeisesti puhelimen soittoa, turhaan. Tähyilin myös päivän mittaan ympärilleni, katseellani hakien erästä tiettyä miestä. Huoltomiestä nimittäin. Aamuun mennessä eivät olleet tippumisäänet kadonneet ja yö tuli nukuttua todella huonosti. Toisin sanoen netti auki ja youtubesta koko yön kestävä musiikkipläjäys päälle, peittämään äänet. Naurettavaa ehkä, mutta näillä mentiin.

Kotiin tullessa hirvitti yhä, entä jos mitään ei ole tapahtunut ja viikonloppu edessä? Entä jos jotain on tapahtunut ja viikonloppu edessä? Olin varautunut siihen, että mikäli vettä yhä tippuu, marssin kauppaan hakemaan jätesäkkejä ja muuttolaatikoita. Olisin pakannut kaiken vettä sietämättömän säkkeihin ja ei-niin-tärkeän laatikoihin ja joko kellariin tai parvekkeelle. Mitään ei kuulunut. Suljin parvekkeen oven, kuuntelin. Ei mitään. nakkasin kellot hetkeksi parvekkeelle, kuuntelin, ei mitään. <3 Ilmeisesti katolta oli sitten syypää löydetty ja sille oli tehty jotain. Silti en usko tilanteen oelvan ihan täysin ohi. Vettä ehti kuitenkin tulla pitkään ja se mahdollisesti aiheuttaa ongelmia. Huomenna uusi yritys etsiä huoltomies käsiini (ei se raukka voi koko viikkoa mua pakoilla!) ja kysellä mikä on tilanne. Vaikka olenkin vain vuokralainen, niin kai mulla on silti oikeus tietää mikäli pääni päällä muhii ongelma. Niin paljon kuullut ja lukenut kosteusongelmista homeineen, että pistää miettimään. Akuuttia hätää ei kuitenkaan kaiketi ole, hyvä niin.

Viikonloppu onkin sitten mennyt huomattavasti rentoutuneempana, käyty lenkillä kuvaamassa heinäsirkkoja ja sudenkorentoja. Ehdin jo epäillä onko tänä kesänä sirkkakonsertteja lainkaan, mutta kaipa viileä alkukesä on niitäkin pidätellyt. Eikös ne yleensä jo heinäkuulla soittele (päättelyä ihan niiden nimestä ja hatarista muistikuvista menneiltä vuosilta). Sen verran pitkään saisi edes päivisin lämpöä riittää, että ehtivät tomaattini kypsyä. Nekin mokomat myöhässä, vaikka ihan ajoissa (poikkeuksellista mulle) kylvin ja rakkaudella olen niitä hoivannut. Jutellut mukavia  ja sellasta. :D Ehkä ne vielä ehtii ja kasvakoot sitten sisällä loppuun.

Mutta nyt leuka rintaan ja kohti uuden viikon pettymyksiä.

torstai 20. elokuuta 2015

Ahdistaa, pelottaa, pohdituttaa

Alkuviikosta aloin kuunnella outoa ääntä. Hädin tuskin kuultavaa, niinpä alkuun jätin sen omaan arvoonsa. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi häiritä äänen alkulähde. Hiljainen naputtava/tikittävä ääni jostain. Kuuntelin ja kuuntelin, eliminoin mahdolliset kellot. Ääni alkoi enemmän ja enemmän kuulostaa tippuvalta vedeltä. Hanat on kiinni. Sen enempää keittiössä kuin kylppärissäkään ei ääni kuulu yhtään voimakkaampana, äänen lähdettä en siis pysty kohdistamaan mihinkään. Korva kiinni pattereissa, ei tule niistäkään. Lopulta on pakko tehdä järkyttävä päätelmä - jossain on vesivuoto. Ongelma vain on siinä, että ääni ei todellakaan tule tämän asunnon vesipisteistä. Se tuntuisi tulevan ylempää, mututa kun tämä on ylin kerros! Katolla ei pitäisi vesiputkia olla. Sinne tosin asennettiin pari vuotta sitten lämmön talteenottolaitteisto, josta en tiedä mitään. Voiko siinä olla jotain putkia, missä kulkee nestettä? Ei aavistustakaan.

Lopulta oli pakko otta yhteyttä huoltoyhtiöön, ja koska päätös tuli virka-ajan ulkopuolella, aamutuimaan, laitoin sähköpostia. lähdin töihin normaalisti ajatellen huoltoyhtiön ottavan yhteyttä tarvittaessa. Kotiin tultua vilkaisin sähköpostiani, ei mitään vastausta. Laitoin varmuudeksi uuden viestin, jossa pyysin pitämään minut ajantasalla.

Tänään huoltomies sitten soitti iltapäivällä. Oli käynyt asunnossa kuuntelemassa ja päätyi samaan tulokseen kuin itsekin. Jostain tippuu vettä jonnekin, mutta mistä ja minne. Asunnossa vika ei selvästikään ole, ääntä ei pysty kohdistamaan mihinkään tiettyyn kohtaan. Huoltomies lupasi käydä vielä katolla varmistamassa näkyisikö siellä jotain. Jos ei, mitä sitten tehdään? Yhteys isännöitsijään, mutta millä ihmeellä lähdetään etsimään näkymätöntä vikaa.

Pelottaa ihan hitosti, että jostain tulee kohta vedet asuntoon. Joku sanoisi, että mitä sitten, vakuutus korvaa ja se on vain tavaraa, mikä tuhoutuu. Joo, niinpä, mutta kun se on minun. Kaikki. Entä jos kämppä menee remonttiin? Ei mulla ole varalla kakkosasuntoa, ei varaa maksaa kahta asuntoa. Olen tuijotellut tän kaupungin vuokra-asuntoja. Kalliita kaikki, mahdolliset halvat on puolta nykyistä pienempiä. Tai vähintään kaikki on kaukana keskustasta, mikä ei ole autottomalle ollenkaan hyvä. Olen jopa katsellut asuntoja toiselta paikkakunnalta, mikä tosin vaatisi uuden työpaikan löytymisen. Sekään ei ole ihan helppo homma, kun ei ole sen kummemmin koulutusta, ajokorttia tai muita avuja. Näin paska fiilis ei ole ollutkaan pariin vuoteen... Itkettää, pelottaa, tuijottelen kattoa ja kuvittelen näkeväni ihan selkeitä muutoksia, varmasti juuri tuosta on kohta tippumassa vettä. Olen mahdollisimman paljon poissa kotoa, kotona ollessa soitan musiikkia sen verran kovaa, että en kuule ääntä. Toivottavasti huomenna tulee soitto huoltoyhtiöstä, että vika löytyi. Pidän peukalot ja varpaat pystyssä.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Se on syssy ny

Mihin kesä taas katosi? Ulos katsoessa näkyy vain pimeyttä ja kaupan mainoskyltin valot. Vastahan eilen tähän aikaan oli ihan valoisaa, kuului pääskysten tirskuntaa niiden hakiessa iltapalaa. Nekin ovat jo lentäneet kohti etelän lämpimiä. Vielä ei sentään ole kurkiaurat lentäneet ylitseni,  ne ovat mulle jo kauan olleet merkki syksystä. Jotenkin siitä tulee aina haikea mieli. Vastaavasti taas kevät on tullut siinä vaiheessa, kun kuuluu ensimmäiset pitkäkaulojen honksotukset jostain korkealta. Tai lokkien kirkuna. En ole mitenkään ihmeemmin luontoihminen tai lintubongari, mutta tietyt asiat vaan ovat merkkipaaluja vuoden kierrossa.

Odotan jo ensimmäisiä syksyn merkkejä, viileitä aamuja, hiukan kirpeitä melkein-pakkasia, kellastuvia lehtiä. Kuten siskoni kanssa joskus juteltiin - "sellaisia aamuja, jolloin tekee mieli pukeutua ylisuureen villapaitaan ja mennä puistoon potkimaan pudonneita lehtiä". Olen kai aina ollut "uusi-vuodenaika" -ihminen. On ihana huomata uuden vuodenajan tulleen, ihan sama mikä se on. Rakastan kirpeitä syysaamuja, en sateisia, pimeitä, loskantäyteisiä syyspäiviä. Rakastan koviakin pakkasia, jalan alla narskuvaa pakkaslunta, mutta en räntäsateita. Kun ei tarvitse tehdä lumitöitä töihin päästäkseen, miksi en pitäisi talvesta? Kevät tuo tullessaan auringon, tuoreen ruohon, kukkaset, muuttolinnut. Kesä tuo lämmön ja valon, ennen kaikkea valon. Elän kai valoenergialla, kesällä lyhyeksi jääneet yöunet eivät tunnu missään. Talven taas voisin nukkua, välillä kylkeä kääntäen.

Tämä ilta on mennyt taas pitkästä aikaa lukien erästä matkailupainotteista blogia. Löysin sen aikanaan vahingossa erään nettifoorumin kautta. Toisaalta kadehdin mahdollisuutta viettää lomat ulkomailla, toisaalta taas on ihan kiva vaan lukea kokemuksia. Olisihan se upeaa lähteä reissaamaan ympäri maita ja mantuja, mutta se vaatisi niin aikaa, rahaa kuin rohkeuttakin. Kielitaitoa ja ajokorttia unohtamatta... Toki ajokortittakin voi matkustaa, mutta se rajoittaa todella paljon, jos haluaa nähdä  muutakin kuin perinteiset turistikohteet. Jo pikkupenskana eläydyin Viisikkoja lukiessani noihin seikkailuihin ja yhä tänäänkin haluaisin viettää kesän jossain Irlannin/Skotlannin nummilla hevosvankkureilla liikkuen. :D Todennäköisyys tuollaiselle on mahdoton. Todennäköisyys vastaavalle reissulle autolla liikkuen - äärimmäisen minimaalinen. Tyydyn siis katselemaan tv-sarjoja ja haaveilemaan pienistä ihanista kylistä, joita ihan varmasti on Britannia puolillaan. Älkää nyt pilatko tätä fantasiaa! Ne pikkuruiset kylät, kivitalot, aakeet laakeet, pubit... Jossain edellisessä elämässäni olen varmasti elänyt tuolla. <3 Jos pitäisi Suomesta jonnekin muuttaa, se olisi melko varmasti Englanti/Skotlanti/Irlanti. Mieluiten 60-70-luvun aikakausi. Ai miten niin mahdoton ajatus? :D




perjantai 14. elokuuta 2015

Sommaren är kort

Siinä se aika pitkälti onkin meikäläisen tietämys Tomas Ledinin musiikillisesta tuotannosta. :D Se ei ihan riittänyt syyksi ostaa lippua illan konserttiin tai edes lähteä kuuntelemaan tuota aidan taakse. Matka ei olisi ollut este, kun tuo tuossa lähes takapihalla hoilailee. No, menee se ilta tässä kotosallakin ja ihan hyvin kuuluu musiikki tänne saakka - eikä ollenkaan pahalta kuulosta. Noin niinkuin ruotsalaiseksi. Ja kuusikymppiseksi. Pahus, oisko sittenkin pitänyt...

Tänä kesänä on muutenkin seudun ihmisiä palkittu musiikkitarjonnalla ihan kivasti. Vastahan täällä oli useamman päivän kestänyt Popfest-tapahtuma, jota sitäkin ihan mielellään kuunteli kotiparvekkeella. Hiukan harmitti, että tuonne olisi lähitalojen asukkailla ollut mahdollisuus saada ilmaisliput yhdelle päivälle, mutta sain tiedon niin myöhään etten ehtinyt mukaan kinkereihin. Toisaalta enpä tiedä olisinko silti mennyt. En ihmeemmin viihdy tuollaisissa isoissa väkijoukoissa, varsinkaan alkoholinhuuruisissa, kun aina on niitä örvelöitä, joilla homma lähtee lapasesta ja sellaset pilaa kyllä illan melkosen lahjakkaasti.

 Hmm, oli mulla kyllä ihan varmasti jotain, mitä olin aikonut naputella tänne, mutta nyt on mennyt vartti ruutua tuijottaessa. Ehkä jätän tänään tähän.


maanantai 10. elokuuta 2015

Hupsista

Jaaha, taisi vähän venähtää tämä päivitysväli. Eipä toisaalta ole mitään ihmeitä tullut muutenkaan tehtyä. 100 päivän askarteluostoslakko oli ja meni, pari haksahdusta tosin tuli. Toinen oli ihan puhdas vahinko ja toinen sellanen once-in-the-life-time-tilaisuus eli kaveri oli tilaamassa ulkomailta tiheääkin tihempää canvas-kangasta, jota ei täältä löydy, ja tuolle oli tarvetta. Innostuin nimittäin tuossa keväällä pitkästä aikaa tekemään ristipistoja ja tuo tiheä canvas on loistavaa nukkekodin mattoihin. (ja jos olen tästä maininnut aikaisemmin, niin menköön uusinnan piikkiin) Uutta mattoa siis pukkaa, tällä kertaa ihan valmiin mallin mukaan.

Innostuin siis ristipistoiluista, innostuin needle tattingista (mihin liittyikin tuo toinen haksahdus, kun vahingossa ostin sopivat neulat) ja innostuin myös aikuisten värityskirjoista. Kiitos vaan uskolliselle lukijalleni tästäKIN. :D Jos joku on onnistunut noilta välttymään, vaikka niistä mediassa vouhotetaankin, niin kyse ei ole mistään sellaisesta, mitä ei voisi lapsillekin näyttää. On vaan hiukan pikkutarkempaa piperrystä nuo kuvat ja ei välttämättä lapsia kiinnostavia aiheita. Ja kun minä jostain innostun, niin sehän tietää ostelua. Kirjoja on kertynyt kaikkiaan 8 (vai oliko niitä 9, kuka niitä laskee...), kyniäkin saatoin ehkä ostaa lisää. No oli pakko, kun tarvitsin ihan ehdottomasti lisää värejä ProMarker-kokoelmaani (vasta reilu 60) ja sitten näin tosi kivat ja halvat Earth tones-puuvärit. Eikun akvarellivärit. Oli niin nätti kuva paketin päällä, että ihan varmasti mäkin saan niillä piirrettyä yhtä hienoja kuvia. Nyt äkkiä, ennenkuin tulen katumapäälle: etsiessäni vanhoja puuvärejä, löysin kaikenlaisia kyniä ja väritysvälineitä. Pastelliliituja (miten hitossa niitä voi olla 3 pakettia, minä vaan kysyn? ), tusseja, luonnostelulyijykyniä, pari piirustushiiltä, vesivärituubeja, öljyvärejä, puuvärejä, akvarellikyniä...

Tietty on myös tollasessa isossa muovilaatikossa erilaisia akryylimaaleja ja muita sellasia askarteluun tarvittavia värejä. Hei, niitä mä jopa käytän, ihan oikeasti! :D Toki niissäkin osa on vanhoja ja vajaita purkkeja, pitäisi käydä läpi ja katsoa mitkä on vielä toimivia.

Koskahan mä uskaltaisin tehdä sen kuvallisen tunnustuksen näistä löydöistäni? Sehän mulla oli suunnitelmissa, mutta kerätessäni kaiken yhteen paikkaan alkoi itseäkin pelottaa/hävettää/jokin muu tunne. Jos myisin kaiken pois hankintahinnalla, voisin ensi talven viettää jossain kaukana...

MUTTA! Olen karsinut askartelulehtimäärää isolla laatikollisella, uusia en ole ostanut tuon lakon jälkeenkään (paitsi sen Craft Stamperin, johon olen koukuttunut). Tätä tosin helpottaa se, että näemmä lähikauppani on luopunut noista lehdistä... Paperivalikoimani on pienentynyt edes vähän, kun tein tuossa muutaman kortin. Lisääkin pitäisi tehdä, kun on vähän niinkuin sellainen halu tehdä, pitkästä aikaa. Hyvä mä!

Se nukkekotiprojekti vaanii tuolla takavasemmalla yhä, olen jo aloittanut!
a) kaivoin osat esiin
b) pyyhin niistä pölyt
c) kaivoin oheislappusen eli ohjeen esille
d) sain lisäahdistusta, kun sähköpostissa oli viesti aiheesta... "hei, kartoitamme vähän kuinka monta taloa olisi näyttelyyn tulossa, oletko osallistumassa?"

Jos vaikka huomenna...