sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Välipalaksi vähän muuta

Tämä kirjoitus ei ole omani, vaan netin syövereistä löytynyt. Alunperin Lemmikkipalstoilta lainattu, suurkiitokset kirjoittajalle. Jotenkin tämä vain sopii niin kovin hyvin moniin omiin taisteluihini niiden vempainten kanssa, joissa on enemmän kuin 3 liikkuvaa osaa. Ollos hyvä.

Netistä poimittua:

"Aah, mikä kulinaristinen nautinto, itse tehty maustettu pasta." Näin virkkoi italiaanoystäväni ja survaisi pastakoneen käteeni. Voin vaikka vannoa, että pastakone vilkaisi ystävääni ja iski silmää.

Toisin sanoen viime Torstinpäivänä sain pastakoneen ja siitä asti elämäni on ollut yhtä h*lvettiä...

Pastakoneen mukana tulleet käyttöohjeethan tietysti olivat ukrainaksi, venäjäksi, italiaksi, kroatiaksi ja siansaksaksi. Samoin mukana tulleet pastaohjeet; Bella ciccelis, dos kappalos sekottos centros mollos. by händylös vaivalos dos taikinos los notkuos. No mähän tein töitä käskettyä ja kasasin pöydälle jauhovuoren johon porasin kraaterin kauniille munille ja ohjeen mukaan käsineni sotkutin. Tuli hieno taikina. Ei irronnut pöydästä. Ei irronnut kaapimella, eikä vääntimellä. Pakkelilastalla lopulta irtosi pöydästä, muttei käsistä. No harjoitus tekee mestarin. Päätin ensin kasata koneen ja taistella sen jälkeen vasta uudelleen taikinan kanssa.

Ohjeessa sanotaan: Piu vääntelös tres ruuvilos masinos (epäselvä kohta). Eli kolme ruuvia laitetaan kiinni, mutta mihin?? Ei löydy ruuveille reikiä, joten heitän ne pois.
Ohje jatkuu: Masinos veivilös ruuvalos (taas epäselvä kohta) Mihin ********in minä sen veivin tungen?
Ohje jatkuu: Puserros notkuos taicinos holelos masinos kai vevelös.

Jaahas, nyt päästiin jo taikinan veivaamisen ja mä seison edelleen veivi kädessä keittiön lattialla. Ilman taikinaa. Aloitan taikinan teon alusta, tällä kertaa leivinpaperin päällä. Veivaten ja vaivaten sain kuin sainkin taikinan onnistumaan. Tai niinpä sitä tietysti tottumaton luulee. Kaikki meni hyvin siihen asti kun aloin tunkemaan taikinaa siihen veivittömään pastakoneeseen.

Tein pikapatentin veivin kiinnittämiseksi, jeesus-teippiä, koska niitä kolmea ruuvia ei enää etsinnöistä huolimatta löytynyt roskiksen pohjalta. Veivutiveivutiveivuti, eikä mitään tapahdu. Luin lisää ohjeita: Bella händylös puskuos los taicinos masinos.

Työnsin, työnsin, työnsin ja voi sitä onnenpäivää, kun toisesta päästä alkoi puskea ulos ihan saman näköistä tavaraa, kuin toisesta päästä sisään tungettiin.

Veivasin taikinaa noin sata kertaa koneen läpi ja lopuksi vetäisin, tiedättehän lättänäksi spagetiksi. Keitin vettä ja kun se kiehui heitin pastat perään. Kuului kops, kun pasta köntti lävähti kattilan pohjaan ja juurtui sinne. Tiedä sitten mitä tein väärin, mutta kattila lensi kaaressa roskikseen niiden kolmen tarpeellisen ruuvin perään ja pas*akone alkuperäispakkaukseensa. Huomenna se lähtee synnyinseuduilleen.

Täytyy soittaa ystävälleni ja kysyä miksi hän on minuun suuttunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti