maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ihan pieniä kiusauksia

Hatsui ja kröhööhhöh.. Viikko takana yskää, kurkkukipua ja viikonloppu kunnon flunssan kanssa pedissä. Vie melkosen lahjakkaasti fyysiset voimat hyväkuntoseltakin, saati sitten meikäläiseltä, jolla on pohjalla lähinnä rapakunto. Eilen oli olo niin voimaton, että jäi päivän kyykytkin tekemättä (240kpl). No tänään olo on jo parempi, joten eiköhän noi saada hoidettua, vaikka päivän viiveellä. Huomenna tän päivän viralliset 245 ja keskiviikkona sitten viimeset 250. Sitten olisi kunnialla takana 31 päivän kyykkyhaaste (löytyy netistä googlea käyttämällä, jos kiinnostaa).

 Suosittelen muuten ihan lämpimästi, ensimmäinen viikko on pahin, kun nollasta aloittaa, mutta kun pienissä sarjoissa tekee, niin menee kyllä melkein itsekseen. Usko pois. Toisella viikolla taisin itsekin lisätä määrää jo 30/sarja ja sitten on mennyt vaihtelevasti 30-50kpl sarjoissa. Hyvä mä! *taputtaa itseään olalle* Seuraavaksi onkin sitten 6 viikon kesäkuntohaaste, kiitos vaan Kristalle. Miksen mä osaa sanoa ei edes netissä??

Mutta joo, niistä pienistä houkutuksistahan mun piti, eikä kehua itseäni! Kuulin tänään sellaisesta kapineesta kuin kaiverruskynä. Tässäpä oikein se linkki, jolla minuakin houkuteltiin paheen tielle: Kaiverruskynä.
Eikö olekin näppärän näköinen vehje ja ihan kamalan halpakin. Ja mitä kaikkea sillä voisikaan kaivertaa! No totuus on, että enpä minä tuota varmaan ihan oikeasti tarvitse. Luultavasti tulisi kokeiltua johonkin puupalaan, ehkä tyhjään lasipurkkiin ja nahanpalaan ja siinä se. Oikeaa tarvetta miettiessä vekotin siirtyisi ensin sivummalle, sitten jemmaan ja lopulta unohduksiin. Toisaalta... Pahus!

Toinen houkutus oli tänään Lidlissä tarjolla ollut sprayliima. Tiedän sellaista joskus kaivanneeni, mutta silloin ei ollut tarjolla (tai ainakaan riittävän lähellä ja heti käyttöön otettavissa) enkä enää muista mihin sitä olisin kaivannut. Mutta jätin kiltisti kaupan hyllyyn kuitenkin, eiköhän noita sitten myöhemminkin saa, jos tarvetta tulee. Oikeaa tarvetta, ei sitä "kyllä tälle käyttöä löytyy"-mukatarvetta.

Luontoäiti päätti tänään, että ei tässä vielä keväälle ryhdytä ja lunta on tullut tasaiseen tahtiin koko päivän, ainakin aamuseitsemästä alkaen (hiukan oli jo ennen seitsemää ehtinyt maahan saakka, onneksi satuin katsomaan ikkunasta ennen töihin lähtöä, olin juuri vetäissyt lenkkarit jalkaan) ja nyt on maassa taas 5-10cm puhtaan valkeaa lumiukkomateriaalia. <3 Saisi se oikeastaan jonkun aikaa pysyäkin, jos minulta kysytään.

Nyt kuppi kuumaa kahvia, viereen kasa papereita (ei, en ole tänään henkisesti valmis seuraavaan tunnustukseeni) ja kuviolävistimet käyttöön. Pitäisi nipsnapsnapsutella kukkatarpeita keskiviikon nukkekotikerhoiltaan. Jos oikein innostun, kaivelen muutkin illan tarpeet valmiiksi jo tänään, enkä vasta keskiviikkona.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

100 päivää, 100 tunnustusta?

9. päivä kääntymaisillään iltaan ja yhä kuivilla. Olen jopa uskaltanut katsoa netin Askartelukirppistä. Samoin olen vanhasta tottumuksesta vilkuillut Facebookin kirpputoriryhmiä, mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsisi ainakaan ihan hetkessä. Tänään oli tarkoitus käydä Paperipilvessä hakemassa ennakkoon tilaamani tuote, mutta flunssainen olo sai päättämään toisin. Ehtii sen huomennakin ja samalla reissulla voi käydä sitten kirpputorillakin.

Mutta kuten otsikko lupailee, nyt olisi luvassa tunnustuksia. Suuria salaisuuksia varastojeni synkistä syövereistä. Kera kuvien, mikäli saan sellaisia tähän liitettyä/linkitettyä. Minähän sanoin, että minulla on pieni ongelma ostaa kaikenlaista, mikä sitten jää enemmän tai vähemmän käyttämättä. Tai innostun jostain uudesta ja hankin siihen välineitä, jotka sitten odottavat sitä oikeaa hetkeä. Kauan.

Tässä on virkkuukoukkuni, toivottavasti ne nyt ovat kaikki tässä, eikä niitä piileskele vielä jossain. En ole kovin innokas virkkaaja, tosin virkkausinnostuksen iskiessä koukku on kyllä käytössä jonkin aikaa melko tiiviisti. Silti tuossa on aivan turhan monta ohuen ohutta koukkua, joita en ole rohjennut edes kokeilla. Ajatuksena oli joskus, että voisi nukkekotiin koittaa virkata pitsiliinaa tai jotain. Ehkä se vielä jonakin päivänä toteutuu. Ehkä se olisi hyvä toteuttaa, kun näkö on vielä kelvollinen? Vaikka suurennuslasi taitaa olla silti aiheellista kaivaa esiin ja hyvä valaisin.
Näkyykö muuten kuva oikeasti noin surkeana, vaiko vain tässä esikatselussa? Ei ole lähellekään sitä tasoa, mitä sen pitäisi olla! Noin huonolaatuista kuvaa en saa edes kännykällä pimeässä.

Sitten pitkät puikot. Huomaa hyvin monipuolinen laatu, on metallia, muovia, bambua, ohutta ja paksua. Näitä sentään on käytettykin, ainakin joskus. Bongaa kuvasta siihen kuulumaton esine ja tunnista joukosta mummuni kätköistä saadut puikot. :D
Ilmeisesti kolmatta kuvaa ei enää kehtaa blogger julkaista, olkoon siis sukkapuikot yhä salaisuutena.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Välipalaksi vähän muuta

Tämä kirjoitus ei ole omani, vaan netin syövereistä löytynyt. Alunperin Lemmikkipalstoilta lainattu, suurkiitokset kirjoittajalle. Jotenkin tämä vain sopii niin kovin hyvin moniin omiin taisteluihini niiden vempainten kanssa, joissa on enemmän kuin 3 liikkuvaa osaa. Ollos hyvä.

Netistä poimittua:

"Aah, mikä kulinaristinen nautinto, itse tehty maustettu pasta." Näin virkkoi italiaanoystäväni ja survaisi pastakoneen käteeni. Voin vaikka vannoa, että pastakone vilkaisi ystävääni ja iski silmää.

Toisin sanoen viime Torstinpäivänä sain pastakoneen ja siitä asti elämäni on ollut yhtä h*lvettiä...

Pastakoneen mukana tulleet käyttöohjeethan tietysti olivat ukrainaksi, venäjäksi, italiaksi, kroatiaksi ja siansaksaksi. Samoin mukana tulleet pastaohjeet; Bella ciccelis, dos kappalos sekottos centros mollos. by händylös vaivalos dos taikinos los notkuos. No mähän tein töitä käskettyä ja kasasin pöydälle jauhovuoren johon porasin kraaterin kauniille munille ja ohjeen mukaan käsineni sotkutin. Tuli hieno taikina. Ei irronnut pöydästä. Ei irronnut kaapimella, eikä vääntimellä. Pakkelilastalla lopulta irtosi pöydästä, muttei käsistä. No harjoitus tekee mestarin. Päätin ensin kasata koneen ja taistella sen jälkeen vasta uudelleen taikinan kanssa.

Ohjeessa sanotaan: Piu vääntelös tres ruuvilos masinos (epäselvä kohta). Eli kolme ruuvia laitetaan kiinni, mutta mihin?? Ei löydy ruuveille reikiä, joten heitän ne pois.
Ohje jatkuu: Masinos veivilös ruuvalos (taas epäselvä kohta) Mihin ********in minä sen veivin tungen?
Ohje jatkuu: Puserros notkuos taicinos holelos masinos kai vevelös.

Jaahas, nyt päästiin jo taikinan veivaamisen ja mä seison edelleen veivi kädessä keittiön lattialla. Ilman taikinaa. Aloitan taikinan teon alusta, tällä kertaa leivinpaperin päällä. Veivaten ja vaivaten sain kuin sainkin taikinan onnistumaan. Tai niinpä sitä tietysti tottumaton luulee. Kaikki meni hyvin siihen asti kun aloin tunkemaan taikinaa siihen veivittömään pastakoneeseen.

Tein pikapatentin veivin kiinnittämiseksi, jeesus-teippiä, koska niitä kolmea ruuvia ei enää etsinnöistä huolimatta löytynyt roskiksen pohjalta. Veivutiveivutiveivuti, eikä mitään tapahdu. Luin lisää ohjeita: Bella händylös puskuos los taicinos masinos.

Työnsin, työnsin, työnsin ja voi sitä onnenpäivää, kun toisesta päästä alkoi puskea ulos ihan saman näköistä tavaraa, kuin toisesta päästä sisään tungettiin.

Veivasin taikinaa noin sata kertaa koneen läpi ja lopuksi vetäisin, tiedättehän lättänäksi spagetiksi. Keitin vettä ja kun se kiehui heitin pastat perään. Kuului kops, kun pasta köntti lävähti kattilan pohjaan ja juurtui sinne. Tiedä sitten mitä tein väärin, mutta kattila lensi kaaressa roskikseen niiden kolmen tarpeellisen ruuvin perään ja pas*akone alkuperäispakkaukseensa. Huomenna se lähtee synnyinseuduilleen.

Täytyy soittaa ystävälleni ja kysyä miksi hän on minuun suuttunut.

6 päivää takana, pohdintoja ja rajatapauksia

Takana on 6 ostosvapaata päivää. Oikeastaan jo ensimmäisenä päivänä havahduin erääseen ongelmaan. Mikä lasketaan askartelutarvikkeeksi? Selvää on, että askartelukaupan tuotteet menee tähän ryhmään, mutta entä kirpputoritarjonta? Minulla on tapana tehdä kirppikselle tutkimusmatka kerran tai pari viikossa, joskus useamminkin ja ostokseni ovat melko usein näitä "tästä voi askarrella jotain"-juttuja. Koruja, vaatteita, joissa on kiva kangas tai nätit napit. No, kankaalle sentään täytyy - ainakin useimmiten - olla jo ostopäätöstä tehdessä käyttötarkoitus tiedossa. Yleensä se on jotain nukkekotitouhuun liittyvää, joskus korttiaskarteluun soveltuvaa. Tunnustus: en ole koskaan käyttänyt kangasta korteissa... Nukkekotiaskarteluun sentään on kankaita päätynyt ja jopa kavereille saakka annettavaksi. Ostettuun määrään nähden käytetty määrä on kuitenkin lähinnä nimellinen.

Korut lojuvat valtaosin koskemattomina, kaulakorut naulakossa, korvikset purkissa tai laatikossa tai "tilapäisesti" jossain muualla. Näitä voisi käyttää ihan sellaisenaan, joten lasketaanko ne askartelutarvikkeiksi? Onko itsensä huijaamista ostaa kaulakoru koruksi, käyttää sitä pari kertaa ja hylätä se sitten askartelukäyttöön?

Entäs langat, nehän on käsityötarvikkeita, onko se sama vai eri asia kuin askartelutarvike? Toistaiseksi olen pitänyt linjan tiukkana ja jättänyt tälläiset suosiolla ostamatta. Arvatkaapa muuten onko kirpputorilla koskaan niin paljon tarjontaa askartelujutuista kuin nyt viimeisen viikon aikana on ollut. Vielä yhtenä ongelmana on kirpputorin ilmaiskori, jonne hylätään yhtä sun toista askartelulunkin kelpaavaa. Aivan, ilmaiskori. Ota tästä. Saanko ottaa, vai pidänkö tiukan linjan siinä ettei kotiin kantaudu yhtään lisää mitään? Toistaiseksi olen tässäkin onnistunut pitämään itseni kurissa. Tosin kirppiskäyntejä mahtui tähän viikkoon vain kaksi eikä ilmaiskorissa ollut mitään. Paitsi se yksi ihan kivan mallinen maljakko, jonka olisi voinut jollakin (hälytys, vaara!) päällystää ja tuunata sen itselle sopivammaksi. Kyllä, kääntelin käsissäni, mietin ja pohdin, mutta JÄTIN SINNE. Hyvä minä! *taputtaa itseään virtuaalisesti olalle*

Eilen kuittasin tililleni kuitenkin ne ensimmäiset 10 sakkopäivää, siitä sallitusta askartelulehdestä, Craft Stamper. Olisi se voinut vähän myöhemmin ilmestyä, mutta minkäs teet. Mutta näillä jatketaan, toivotaan että tiukka itsekuri pysyy jatkossakin. Haastetta tulee viikon päästä, kun pitäisi käydä Ideaparkissa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun siellä on Sinelli. Sanottakoon nyt, että Sinellillä ja mulla on melkoisen kiinteä suhde. Miten pääsen kulkemaan sen ohi poikkeamatta sisään? Entä jos poikkean sisään, miten pääsen sieltä ulos ostamatta mitään? Jättämällä lompakon kotiin?

maanantai 16. maaliskuuta 2015

100 päivää ilman

Julkisuudessa on ollut näkyvästi tämä "100 päivää ilman alkoholia"-haaste. Siihen en sen enempää puutu, ehkä joku kokee sen haasteeksi, ehkä tuosta ajasta on jollekulle hyötyä ja hyvä niin. Eilen kuitenkin osui silmiini Eijan blogista Varastokatselmus kirjoituksen, joka pisti miettimään vastaavaa omalle kohdalle. Eija tosin puhuu vain nukkekotitavaroiden ja tarvikkeiden ostosta, mikä sekään ei minulle ole ongelma. Sen sijaan mulla ON ongelma askartelutarvikkeiden kanssa.

Eksyn ihan liian helposti askartelukauppoihin, niin tosielämässä kuin netissäkin. Näen jonkun blogissa jotain ja lähden etsimään tuotteesta lisätietoa ja yhtäkkiä huomaan tarvitsevani sellaisen ihan ehdottomasti. Aivan, eilen en tiennyt siitä mitään, nyt en tule toimeen ilman. Tai ainakin haluan päästä kokeilemaan sitä ja miten se muuten onnistuisi ellei ostamalla. Tai tarvitsen johonkin 10cm pätkän nauhaa. Sopivaa ei ole kotona (niiden parin kilometrin joukossa ei ole sopivaa?), joten menen kauppaan ostamaan sen 10cm oikeaa nauhaa. "Mä ottasin tätä 2metriä." Sen lisäksi tulee vastaavaa nauhaa ainakin kahta muuta väriä ja pari "ai-kun-kivannäkönen-tota-voin-tarvita"-ostosta. Kuulostaa tutulta? Niin uskoinkin. Sitten käy kuitenkin niin, että niitä nätinnäköisiä ei raaski käyttää... Edelleen tuttua? Niinpä niin.

En uskalla edes ajatella kuinka paljon rahaa olen vaikkapa viime vuoden aikana käyttänyt askartelutarvikkeisiin ja välineisiin. Niin ja lehtiin ja kirjoihin, jos nyt kaikki synnit pitää tunnustaa. Myönnetään, rahat on omiani eikä siten keltään pois, mutta tää ostelu on lähtenyt lapasesta pahan kerran. Joten tästä se alkaa: 100 päivää ilman askarteluostoksia. Pari poikkeusta kyllä itselleni myönnän: olen tässä parin viikon sisällä ehtinyt tehdä kahteen kauppaan ennakkovarauksen tietyistä tarvikkeista ja ne tulevat tässä sadan päivän aikana maksettavaksi (oletan ainakin). Lisäksi sallin itselleni yhden tietyn askartelulehden tänä aikana ilmestyvät numerot, 2-3 kpl. Sen sijaan jätän ihan kiltisti, sydän verta vuotaen, kaupan hyllyyn ne pari kolme muuta lehteä, joita monesti tulee ostettua. Enkä tee mitään varauksia, jotka lunastaisin vasta kesäkuun lopulla. Ei, huijausta ei siinä sallita. Lisäksi tämä yksi lehti tuokoon minulle 10 sakkopäivää/lehti.

Tästä ei tule helppoa, ei todellakaan! Ei papereita, ei leimasimia, stansseja, tusseja, koristeita... Päivitän tänne tuntemuksia, läheltä piti -tilanteita ja pahimpia houkutuksia. Mutta mä selviän tästä kunnialla!